Rinkeby: kiitos vinkistä

Rinkebyn tori, elokuu 2007.

Vanhaan Kurdistan-blogiini oli lähetetty kiinnostava linkki esikouluopetuksesta Rinkebyssä. Kiitos viestistä! Toivonkin, että minulle lähetettäisiin vinkkejä monikulttuurisesta Tukholmasta - sekä matkailuvinkkejä että tietoja, jotka liittyvät enemmän tukholmalaisten kuin matkailijoiden arkeen.

Olen asunut itse viime vuosikymmenellä viisi kuukautta Fittjassa, joten minulla on omakohtainen kokemus Tukholmasta. Mutta tietoja on päivitettävä, ja mitä useampi silmäpari kerää tietoja ja havaintoja, sitä enemmän niitä tietysti kertyy.

Sähköpostiosoitteeni on : koivunen.kristiina@gmail.com

Viestejä voi jättää tähän blogiin, ja toki myös vanhaan Kurdistan-blogiini, jonne tulleita viestejä seuraan jatkuvasti, vaikka pidän nykyään nettipäiväkirjaa blogspotissa enkä vuodatus.net-palvelimessa.

Kunhan ehdin, teen tähän myös linkkilistan kiinnostavista paikoista Tukholmassa. Ja kun matkaopas on valmis, sen tietoja voi päivittää tässä blogissa.

Kuinka otetaan kuva metrosta?

Alettuani metrokuvaajaksi minulla on aavistus siitä, millaista luontokuvaajien työ on. Odottamista. Minunkin kohteeni liikkuu. Tosin aikataulujen mukaan, mutta yhtä nopeasti kuin eläimet.

Ensimmäinen juna. Tajuan, että tässähän on hyvä kuvauspaikka. Digikamerasta tuloksen näkee heti. Totean, että valaistus on sopiva. Metrojunasta en ehtinyt saada kuvaan edes häntäpäätä, seuraava juna tulee kymmenen minuutin kuluttua. Se täyttää ruudun kokonaan, mutta näyttää mekaaniselta käärmeeltä. Automaattikamera mittailee säätöjä kauan laukaisemisen jälkeen. Opin arvioimaan kuinka kaukana junan on oltava, kun laukaisin kameran, että se olisi oikeassa paikassa kun kamera päättää ottaa kuvan. Opin tunnistamaan raiteiden kumun, kun metrojuna lähestyy. Mutta seuraava juna saapuu tavallista hitaammin.

Kuvaaminen on odottamista. Odotan seuraavan junan tuloa, pilvien väistymistä auringon edestä ja kameran latautumista.

Illalla lähetän tyytyväisenä kustannustoimittajalleni, Iida Simekselle, kuvan metrosta saapumassa Norsborgiin. Olen yrittänyt ottaa kuvaa, joka sopisi kirjan kanteen ja olisi samaa tyyliä kuin Sankarimatkailija Tallinnan ja Helsingin raitiovaunuissa.

Näin Iida vastasi:

Ihan perusjuttuna voisi pitää sitä että kannen pitää olla pystykuva, tai vaaka, josta iisisti rajaamalla saa pystyn.

Länsimainen ihminen kulkee mielellään kuvaakin katsellessa vasemmalta oikealle, eli sinne päin liikkuva juna olisi seksikkäämpi. Mutta ei välttämätön. Tossa kuvassa on vaan pitkä väli ylä- ja alapuolen yksityiskohtien välillä, joten se ei ehkä ole niin optimaalinen etukanteen. Mutta ei sun ole mikään pakko saada metroa joka kuvaan. Juna olisi kannessa kiva, mutta metrosta voi kertoa muutkin merkit kuin juna: aseman merkki, logo tai muu viitta, asemarakennuksen ympärystä, tms.

Voin kokemuksesta sanoa, että raitiovaunujen kuvaaminen oli aivan hillitön prosessi! Saadakseen mieluisan spårakuvan täytyi seisoa vähintään puoli tuntia risteyksessä yrittämässä... Ja yrittämässä... Ja yrittämässä...

Kirjaprojekti alkaa

Sankarimatkailija hyppää Tukholmassa metroon ja suuntaa siirtolaisten asuttamiin lähiöihin. Matkalla hän pysähtyy myös muiden turistien suosimilla pysäkeillä, kuten Vanhassa kaupungissa. Hän löytää niistä uusia kiinnostavia tietoja, kuten miten vakoilijat toimivat Tukholmassa toisen maailmansodan aikaan.

Siirtolaislähiöt - kuten Rinkeby, Fittja ja Flemingsberg - kuulostavat jännittäviltä paikoilta, ja pian eron suomalaisiin peruslähiöihin huomaa: muslimien lähiöissä ei ole kaljakapakoita eikä humalaisia. Oluen sijasta kuppiloissa nautitaan kebabia ja baklavaa. Ekologisuutta arvostava sankarimatkailija pitää erityisesti siitä, että lähiöt on suunniteltu jalankulkijoille eikä autoille.

Matkailija sivistää itseään juhlissa ja festivaaleissa. Hän iloitsee löytäessään tietoa eksoottisista maista ruotsiksi. Hän shoppailee edullisesti varsinkin ruokakaupoissa. Muutenkin matkailu Tukholmassa on kulinaristin juhlaa. Matkailija herkuttelee turkkilaisella aamiaisella ja hakee päivälliseksi sushia. Illalla hän ahmii mongolialaisessa buffe-pöydässä ja suuntaa sitten englantilaiseen pubiin. Tiukan budjetin sankarimatkailija keittää iltateensä retkeilymajassa ja syö sen kanssa ruotsalaista uunijuustoa. Kun tee alkaa kyllästyttää, hän etsii afrikkalaisen salakapakan. Mikäli sankari viettää hieman enemmän aikaa Tukholmassa, hän suuntaa thai-kielen kurssille tai opettelee kiinalaista ruuanlaittoa.

* *

Kirjoitan matkaopasta monikulttuuriseen Tukholmaan. Se ilmestyy LIKEn Sankarimatkailijoiden sarjassa vuonna 2008. Kerron tässä blogissa kirjaprojektin etenemisestä ja laitan tähän matkapäiväkirjoja Tukholman reissuilta.

Toivon, että blogin lukijat auttavat minua matkaoppaan tekemisessä lähettämällä vinkkejä ja kertomalla omista kokemuksistaan. Kun matkaopas on ilmestynyt, tähän blogiin päivitetään sen tietoja ja lisätään uusia linkkejä.